torstai 24. helmikuuta 2011

Kesäasu #1

Pari viimeistä päivää on lähinnä tullut maattua sängyn pohjalla flunssaisena. Tänään olo oli kuitenkin hiukan parempi ja sainkin aikaiseksi setin kesää ajatellen.
Housut tein Heather Rossin kirjan ohjeella ja täytyy kyllä sanoa, että jos olisin aloitteleva ompelija niin olisin saattanut lopettaa ompelun näihin housuihin. Ensinnäkin kaava-arkille oli merkattu kappaleet väärin, etukappale takakappaleeksi ja toisin päin. Toiseksi ompelujärjestys oli kyllä aivan toivoton. Housuissa olisi tullut päälitikkaukset sekä lahkeiden sisä- että ulkoreunoihin, mutta ne olisi pitänyt ommella melkein valmiisiin housuihin. Ok, kyllähän ne sivusaumat onnistuu niinkin, mutta lahkeen sisäreuna... No ei taida mennä ihan niin helposti. Kolmanneksi, nämä ovat melkoisen matalat.
Itse en päälitikannut kuin sivusaumat, mutta seuraaviin ehkä laitan tikkaukset kaikkiin. Tosin en tuossa kirjan suosittelemassa järjestyksessä. Malli on muuten kyllä kiva, niin kuin perushousun pitääkin olla ja seuraaviin teen sitten sopivat muutokset. 


Paidan kaava on oma ja siihen aplikoin parit silmättömät norsut jotka jatkuvat paidan takakappaleelle. Aplikointiin käytin palalaatikosta velourtilkkuja.
Tämäkään ei mennyt ihan niin kuin olisi pitänyt. Aloitin etukappaleen norsusta tavalliseen tyyliin napinläpisiksakilla, mutta sopivan langan puutteessa ajattelin ommella kaikki kontrastiväreillä. Ommeltuani etujalan ja kärsän järkytyin tikin rumuudesta. Päätin lopettaa, purkaa ja aloittaa alusta. Oletteko koskaan purkaneet aplikaatiota? Ei muuten ole helppoa. Purkamisen jälkeen ompelin vain suoran tikin reunoihin ja näyttää näin paljon paremmalta. 
 Paitaan päätin laittaa sinisen resorin, mutta eipä ollut tähänkään sopivaa lankaa joten päädyin punaiseen. Näyttää kyllä ihan hyvälle, mutta pitää ehdottomasti päivittää lankavarastoja. Ongelmaksi muodostuu lähinnä niiden säilyttäminen. Nykyinen ompelulaatikko kun on jo lankojen osalta aivan täynnä.

Mutta hei, kaikesta tästä kyräilystä huolimatta siitä tuli oikein ihana setti. Housut lienee juuri oikean mittaiset sitten kun näitä on aika käyttää, paita taas saattaa olla jo liian kapoinen, mutta sen näkee sitten kesällä. Housujen kangas Kaufmannia ja paidan pilvet tietenkin JNYtä.
Juniori on kyllä hankala kuvattava. Tyyppi on niin kiinnostunut kamerasta, että jos sen otan käteeni on pienet jalat suuntaamassa heti sitä kohti. Keksin sitten ratkaisuksi vanhan filmijärkkärini jonka avulla onnistuin nappaamaan kaksi kuvaa. Tämän jälkeen innostuttiin isosiskolta lattialle jääneistä liiduista ja hetken päästä suu oli täynnä keltaista liitumurua...

lauantai 19. helmikuuta 2011

Takkimekko, mekkotakki

 Koko viikon olen käyttänyt yhden mekon ompeluun. No okei, kaksi t-paitaa tein myös... Miehen opiskelun ja töiden, nuhaisen Esikoisen, sekä huonosti nukkuvan, jälleen kerran hampaita tekevän ja nyt myöskin räkäisen Juniorin kanssa ei vain yksinkertaisesti ole löytynyt aikaa ommella. Voisihan sitä iltaisin tehdä, mutta silloin olen jo niin väsynyt etten luultavasti saisi aikaiseksi muuta kuin virheitä. Asiaa ei myöskään helpoita se että rakas Evani otti ja poltti lamppunsa tuossa pari viikkoa sitten, enkä ole saanut uutta hankittua.
 Mutta sain siis tämän valmiiksi. Tälläinen on ollut mielessä jonkun aikaa ja nyt tein siitä sitten totta. Kerrankin ostin kangasta "oikean" määrän ja mekko ei ole niin leveä kuin olisin ehkä halunnut. Ihan kiva se kyllä näinkin on ja tytärkin tykkää.
 Se että Neiti tästä tykkää on hiukan outoa koska pohja on mustaa ja yleensä se on kaikista isoin "Ei, ei!". Kangas on Eurokankaan palalaareista ja kuosi on sellaista pientä harmaata papua. Jotain amerikkalaista käistyöpuuvillaa tämä oli. Kuosi perustuu (tai on) Meksikon alkuperäiskansojen kankaisiin.
Taskut, pääntien ja vyön toinen puoli on Unikuulta vaihdossa tullutta Marimekkoa, 'Kioto' nimeltään.
Taskut ovat hiukan liian matalat, mutta koska kokoa mekolla on 110cm, ei niitä paljon syvemmiksi olisi voinut tehdä. Nappien värit ovat samoja mitkä löytyvät tuosta tehostekankaasta.
Vyötä kääntämällä tälle saa hiukan eri ilmeen ja meneehän tämä ihan ilman vyötäkin.
 Kaava on oma ja täytyy kyllä ehdottomasti tehdä itsellekin sopiva versio. Sen verran mukavalta näyttää päällä.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

For rainy days and mondays


Päätin taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja harjoitella tuota aplikoinnin jaloa taitoa. Ajatus kuvaan lähti Muruhutulta vaihdossa tulleesta puuvillasta, jossa komeilee vaikka minkälaista varjoa. Kankaan on suunnitellut Riley Blake ja kuosilla on hauska nimi 'Rainy days and mondays'. Muokkasin tämän hameen kaavaa haluttuun suuntaan ja rusetista tuli nyt i s o. Päälle Neiti ei ole suostunut sitä vielä laittamaan, joten ei aavistustakaan miten istuu päällä, mutta on se vaan aika hieno rusetti...


Aplikaatiossa ajattelin päästää itseni helpolla ja jätin varjoa pitelevän tytön pään kokonaan piiloon. Pitää harjoitella lisää noiden pienten yksityskohtien ompelua.  Lopputulokseen olen melkoisen tyytyväinen. Pientä hienosäätöä olisi ehkä kaivattu ja noiden käsien (lapasten) tikkaukseen olisi voinut käyttää jotain muuta kuin valkoista. Nyt ne näyttävät yhdeltä möykyltä, vaikka olenkin siihen käsien rajat ommellut. Kyllä tämä tästä alkaa sujumaan ja tämähän on vasta neljäs oikea aplikointini. Viides jos harjoittelu lasketaan mukaan.
Hameen kangas tosiaan vaihtareina, pilkullinen puuvilla ostettu viime kesänä Joensuun Eurokankaasta. Paidan puuvillatrikoo Eurokankaasta pakalta ja aplikaatioon käytetyt kankaat palalaatikosta.
Tämän setin lisäksi ei ole tullut ommeltua koko viikkona. Hulluna olen kyllä lukenut muiden blogeja ja saanut paljon hyviä ajatuksia ja ideoita. Pari tunnustustakin bongasin saaneeni ja palaan niihin jossain vaiheessa. Kiitos, lämmittää mieltä ja uudet lukijatkin lämmittää. Tervetuloa!

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Melkein samiksia.

Tämä on samalla vastaus huomisen haasteeseen, sillä kangas jota näihin käytin on asustanut kaapissa noin kolme vuotta. En ole uskaltanut siitä aiemmin mitään epäonnistumisen pelossa tekemään. Viimeisinpänä siitä piti tulla äitiysmekko, mutta koska paisuin kuin pullataikina, ei kankaan leveys (90cm) antanut periksi. Ihan hyvä niin. En usko että 85 kiloinen, turvonnut ja äkäinen täti noin räväkässä kuosissa olisi ollut mikään ilo silmälle...

Tuo kangas on aivan ihanaa. Sellaista kevyttä villan ja puuvillan sekoitetta, Viyellaa nimeltään ja jostain 60-luvulta kotoisin. Kangas oli uutta ja siksipä aivan loistavassa kunnossa. Kaksi metriä tätä oli ja nämä kaksi mekkoa siitä sain. Jäljelle jäi ainoastaan kapeimmillaan 20cm oleva täyspitkä suikale, jolle pitänee keksiä vielä jotain käyttöä.
Vaikka mekot nopealla silmäyksellä näyttävät samanlaisilta, näihin todellisuudessa tehty kaksi eri kaavaa. Testailin sopivaa mallia kesämekkoon ja lopullisen tuloksen pitäisi olla jotakin näiden kahden väliltä. Punaisen niska tulee alemmaksi, joka on kesällä hikoilun kannalta hyvä. Kun taas violetin yläosa istuu paremmin ja kainaloihin ei tule paksua kangasmöykkyä kuten punaisessa. Ei tulisi punaisessakaan, jos olisin tehnyt yläosasta pari senttiä pidemmän. Se minkä kaavan aivan varmasti lisään on taskut joihin on sitten hyvä keräillä kaikkea aina kivistä apilanlehtiin.
Haaveissa on tälläinen mekko paria Amy Butlerin kangasta yhdistellen Kiitokset vaan Sanille joka minulle ystävällisesti lahjoitti alekupongin.



Etuosiin laitoin kaksi isoa, kuosikankaalla päällystettyä nappia tuomaan lisää ilmettä ja takana käytin kiinnitykseen pieniä päällystettyjä nappeja. Koristelin myös tuon saumakohdan nauhalla ja näin sain piiloon hieman ruman tikkauksen.
Punaiseen käytin Stockmannilta ostettua puuvillapitsiä, kun taas violetti sai seurakseen tummemman sävyisen vintagenauhan.


Ensin ajattelin että myyn näistä toisen pois tyttären valinnan perusteella, mutta niinhän siinä kävi etten raaski, eikä neiti halua kummastakaan luopua. Punainen on tytön suosikki, mutta vain siksi että siinä on pitsiä. Jos olisin ollut violetin pitsin omistaja, olisi se päätynyt suosikiksi. Pienestä se on kiinni.

torstai 3. helmikuuta 2011

Funside of the moon - part 2


Juniorin kevät- ja kesätakit alkavat olla valmiita. Muutaman ostotakin lisäksi on nyt kesäksi Norsutakki ja sitten kevääksi tämä uusin tuotos.
Takki tehty samalla kaavalla kuin aiempi norsukin, mutta norsusta poiketen laitoin tähän vuoriksi ohuehkoa fleeceä ja tein Teelikamenttenin takissakin olleet taskut. Eihän tuo vielä niitä käytä, mutta tuovat ihan kivan pikku lisän etukappaleeseen.
Tästä ei tullut niin kiva kuin olin ajatuksissani tehnyt. Kuosia on ehkä vähän liikaa ja tästä tuli  vähän liian kasari. Takin ollessa jo valmis mietin, että olisi pitänyt tehdä hihat yksivärisinä. 
Noh, tehty mikä tehty ja purkamaan en ala. Pitäisi nimittäin purkaa ihan koko takki osiin, hihat kun on tehty kahdesta eri kappaleesta.

Millerin kangas ostettu rapakon takaa ja vuorin fleecen kävin hakemassa Eurokankaan palalaarista. Samalla reissulla ihailin kahta pöydällistä Amy Butlerin kankaita. Ihan kaikki ei ollut Amya, joukossa näkyi ainakin paria Free Spiritin kangastakin. Metrihinta oli muuten aika kova 19,90 joten itse ainkin tilaan jatkossakin Butlerini ja muut ulkomailta. Kirottu olkoon Suomen verotuspolitiikka kankaiden osalta...

Tänään tuli postissa yhtä iiiiihanaa kangasta josta olen haaveillut jo vuodesta 2006. En ole raaskinut tilata, mutta nyt kun sain alella ja Euroopasta niin johan napsahti. Ei se sävy mitä halusin, mutta silti aivan iiiiihanaa... Siitä myöhemmin lisää.